tiistai 25. maaliskuuta 2014

Just let me love you and I learn to love you right.

 photo insta27-001_zps613de83b.jpg
Elämäni ensimmäinen kirjoitusrumba takana ja ensi syksyä varten tuli opittua se, että ei kannata jättää lukemista viime tippaan, psykologian kuuden kirjan sisältöä ei pysty sisäistämään viimeisen viikon aikana, vaikka kuinka haluaisi.

 Tällä hetkellä mun fiilistäni kuvastaa kuitenkin suunnaton vapauden tunne, mikä on sinänsä aika naurettavaa, sillä mä joudun kitumaan ja odottamaan sitä ylioppilaslakkia vielä vuoden. Kolmet kirjoitukset jäljellä, rapiat viisitoista kurssia suorittamatta, vuosi aikaa jäljellä. Tai no oikeastaan neljät kirjoitukset jäljellä, en tyydy saamaani äikän arvosanaan vaan menen uusimaan sen. Edes siinä haluan loistaa, koska mä oikeasti osaan jos jaksan asennoitua oikein. 

Tule jo kevät ja kesä. Haluan aloittaa meidän uudessa, yhteisessä kodissa, uuden vaiheen elämässä ja itsenäistyä vihdoin kunnolla, kyllästyttää elää näin. Paikassa, joka näyttää ihan kivalta, mutta se ei silti ole mun koti. Mun sydän ei asu tässä asunnossa. Se haluaa asua jossain muualla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti