lauantai 11. tammikuuta 2014

Kauneus sekoittaaa mun pään.



Olavi Uusivirta on itse musiikin Jumala ja Pyhä kolminaisuus. Sitä mieltä mä olen taas tänään, olen istunut jo melkein kuusi tuntia pöydän ääressä ja kuunnellut. Fiilistellyt. Itkeskellyt. Tuntenut rakkautta, surua ja kaipuuta. Ja olen ollut iloinen. Sekainen lauantai. Pakenen stressiä Olavin musiikin maailmaan ja unohdan tulevat äidinkielen kirjoitukset, jotka saa mut värähtämään pelosta ja ahdistuksesta, mä en enää osaa kirjoittaa. Mut on lytätty isolla, painavalla ja paskaisella saappaalla maahan, potkaistu vielä pari kertaa varmistukseksi siitä, että mä en enää nouse sieltä. Sylkäisty päälle, halveksittu ja naurettu. Tulevaisuus romutettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti