sunnuntai 24. marraskuuta 2013

But now things are different, it's all upside down.

 
Viimeiset pari päivää mä olen itkenyt melkeinpä tauotta, häpeillyt kyyneliä suuri tuska rinnassa. Mä menetin eilen rakkaan lemmikin, ystävän. Hassua, kuinka paljon voi itkeä niin pienen eläimen takia. Se oli aikamoinen sydämenmurskaaja, kuten monet muutkin ovat tässä viiden vuoden aikana todenneet. Tyhjä ja haikea olo. Tätä kirjoittaessa mä olen onnistunut välttelemään itkua jo muutaman tunnin, nyt kyyneleet taas kirpoaa silmiin ja tuntuu pahalta. Suremiseen menee aikansa ja onneksi ensi viikolla mun ei tarvitse astua jalallanikaan kouluun. Menee aikaa totutella tyhjyyteen ja iltoihin ilman sitä pientä ja suloista tuhisijaa, joka tuossa matolla tassutteli ja maiskutteli matoja, minkä kerkisi. Se oli mun elämäni ensimmäinen lemmikki, enkä mä ole ennen kokenut mitään tälläistä. Mä toistan itseäni, mutta tällä hetkellä surun ja kaipauksen määrä on ihan uskomaton. Sattuu niin perkeleesti.
 
 

2 kommenttia:

  1. Tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu! Mä menetin rakkaan koiran kuukausi sitten, enkä mäkään tiennyt ennen sitä miltä lemmikistä luopuminen voi tuntua. Itkin kauan aikaa sen jälkeen ja näin paljon unia siitä, kuinka kotiin saapuessa ruttunaama juoksee innoissaan vastaan. Olin myös tottunut siihen, että kun olin viikonloppuisin kotona yötä, se tuli aina aamuisin kynnet lattiaa vasten rapisten mun huoneeseen herättämään ja painoi päänsä mun sänkyyn. Olin lopettamisen jälkeenkin kuulevinani tassujen rapinaa, vaikka eihän se enää ole mahdollista. Apua, itken nytkin kun kirjoitan tätä.

    Susta tuntuu varmaan kauhealta kun sanon tämän, mutta uutta lemmikkiä kuvioihin vain, kun siihen pystyt! Meille sanottiin tuo sama asia heti kun koira oltiin lopetettu, eikä se tuntunut mitenkään ajankohtaiselta ajatukselta. Mutta kuitenkin me ollaan soitettu sen jälkeen monelle kasvattajalle ja meidän mahdollinen tuleva koiranpentu syntyi viime perjantaina! Koko tää pentuhössötys on auttanut älyttömän paljon jaksamaan eteenpäin. Todella paljon voimia sulle, suru kyllä helpottaa ajan kanssa ♥

    VastaaPoista